Tämä tuhkakuppi on kulkeutunut lapsuudenkodista vuodesta toiseen mukana - ja kulkee edelleen. Isä poltti vielä 80-luvulla, mutta sen jälkeen tuo on ollut minulla kynttiläkippona.
Ei ole enää, kun sain sen putsattua.
Tänään selvisi googgeloimalla, että se on Nanny Stillin Grapponia-sarjaa. Aha.
Miehen tuoma kaali kiusasi jääkaapissa sen verran, etten malttanut pitää näppejäni erossa. Ja koskapa entuudestaan löytyi jauhelihaa, porkkanoita, pottuja, sipulia ym. niin pitihän niistä keitto pyöräyttää.
Sen Ihmekeiton aika ei ollut vielä, koska ei ollut kaikkia tarvittavia aineksia ja tuolla on vähemmän kiva kelilähteä liukastelemaan.
Kaali on tarkoituksella pientä silppua ja valkosipulia reilusti. *** Syönnin jälkeen voin todeta puolueelliesti, että tuli yllättävän hyvää. Röyh.
Tästä päivästä meinasi olla veto pois (pakkasmittarikin näytti nollakeliä), kunnes otin uudet Postcrossing-osoitteet ja sain hyvän syyn lähteä kävelylle ja postiin.
Mukissa kaakaota, johon olen vuosien tauon jälkeen taas tykästynyt. Vaihtelua päiväkahville.
Siivotessa löysin pussillisen kyniä. Suttuinventaarion jälkeen tuossa oli 55 kpl mustekyniä + muutama tussi, lyijy- ja lyijytäytekyniä.
Ei me varsinaisesti kerätä mustekyniä , mutta niitä vaan aina tarttuu mukaan milloin mistäkin. Noiden lisäksi "käytössä" on vielä kolme kynäjemmaa. Jos jotain jää perintönä hyväntekeväisyyteen, niin kyniä.
Nuorempana, jolloin kirjoitin paljon (tai ainakin nykyistä enemmän) minulla oli tapana kuluttaa yksi kynä loppuun ennen kuin otin toisen käyttöön.
Samanlainen kerääntymisvimma meinaa olla avaimenperillä, mutta niistä ehkä toiste tai sitten ei.
Arjen kuvausta - harmaata tai väritettyä.
Tavoitteena kuva päivässä, vaikka vain räpsäys. Kameroin tai kännykkäkameralla. Nykyisin ehkä vain satunnaisesti.