Haahuilin eilen paistokeskissä pitkin blogeja ja löysin Hullukaalin siemenistä [kiitos ajoituksesta!] sopivan ohjeen käyttää loput aineksista.
No, ruokasoodaa ei ollut, mutta tuplasin leivinjauheannoksen - ja sainpa käytettyä markka-aikana ostetut leivosvuat. Ja haisevat kaksi banaania. Erilainen vuokavalinta ja pihtaavasti annosteleva harrastelijaleipuri vaikuttavat lopputulokseen.
Piti kokeilla Irish Coffeeta kotioloissa. Ensimmäinen kompastuskivi oli viski, jota ei ollutkaan kaapinkätköissä. Käytin konjakkia. Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes oli kerman lorotuksen vuoro.
Toiset salailee ikänsä, toiset painonsa. Minen oikeastaan kumpiakaan, koska molemmat näkyy päällepäin; paino varsinkin.
Aamulla karisi viimeisetkin unet silmistä, kun näin mitä oli tapahtunut sitten viime punnituksen, saati vaikka parin vuoden aikaisiin lukemiin. Miinus muutama kilo tästä senttimäärästä hymyilyttää itseä, vaikka toisia varmaan ihan muista syistä. Kyllähän tämä alaspäinmeno motivoi. Lisää vain itsekuria ja askellusta!
Haussa ollut uusi kaitaliina löytyi tänään, kun en ollut liian ronkeli. Kahvia piti ostaa, joten miksi ei tuossa purkissa. Kätevää kikkailua syyssisustuksen varjolla.
Iltakahvin vaihtoehto - Finrexin. Orastava kurkkukipu palautti maanpinnalle, joten kaikki keinot on otettava taas käyttöön. Paitsi salmiakkikossusnapsi(t) kesken työpäivää, vaikka ne olisivatkin kaikkein tehokkaimpia.
Enää puuttuu vain piparitaikina. Sain kaikki keräilytarrat ja tuikkukipot hommattua - siitä hyvästä sai kaupanpäälle piparimuotin. Mutta keräily jatkuu...
Onnistuin välttämään pitsilahkeet. Nämä on kätevä vaihtoehto nyloneille. Niitä ehtii riisua ja pukea vapaapäivinä, mutta töissä nuo (inhoan sanaa pitkikset!) on mitä käytännöllisimmät. Vielä nämä säät tästä kylmenee!
Ihmettelin tänään töissä, kun välillä etumus rintamus näytti tavallista isommalta, mutta en todellakaan ehtinyt sitä kummemmin tuumailla tai kokeilla. Pukuhuoneessa päivän jo päätyttyä totuus valkeni. Jo toisista KappAhlin rintsikoista (sarjaa tarjous 9,95) oli kaarituki lähtenyt omille teilleen. Onni onnettomuudessa, ettei tämä tapahtunut pyykkikoneessa. Ei taitaisi pesupussikaan siinä vaiheessa hyödyttää.
Tänään oli nostettava ompelukone kaapista pöydälle ja lyhennettävä miehen housut. Työlästä, vaikka en tarvitse kuin siksakkia ja suoraa, mutta se lyhennys ja saksiminen. Aina yhtä summamutikkaa.
Arjen kuvausta - harmaata tai väritettyä.
Tavoitteena kuva päivässä, vaikka vain räpsäys. Kameroin tai kännykkäkameralla. Nykyisin ehkä vain satunnaisesti.