4.8.2010

Sitkeä

Pelastin liljanoksan viime viikonloppuna kuihtuneiden joukosta.
Tänäänkin se vielä sinnitteli mökin terassilla ja
kaatui vasta silmien edessä isomman tuulenpuuskan alla.
Syksyn tuntua oli jo ilmassa.

5 kommenttia:

sea kirjoitti...

Oi kun kauniin värinen. Juuri tuollaisia mäkin odotin omaan ruukkuuni, mutta pah, kaikki oli valkoisia. :(

Taina kirjoitti...

Ihanan värinen lilja,minullakin on tuolla etupihalla liljoja,niissä silmä lepää.:)Käyppäs tsekkaa blogiani,sieltä löytyy kuvia liljoista!

Tinka kirjoitti...

Sea,
no, höh. Tasan ei käy hyvä tuuri. Mie taas hetkittäin haaveilen valkosista kukista enemmänki sinne tontille; valkosia liljoja, samanen valkea syysleimu, lumipalloheisi ja mitä kaikkea...

Tansku,
liljat on kyllä näyttäviä, mutten niitten hajusta oikein piittaa. Siksi vaasiki on pihalla.

Okei, miepä tuun piipahtaan nyt just :)

Anu kirjoitti...

Hhhmmm.... Onkohan tuo se liljalajike, jossa on hyvin hyvin voimakas tuoksu..? Yhdessä vaaleanpunaisessa nimittäin on huumaavan ihana tuoksu, mutta se on samalla niin voimakas ettei sitä suositella tuotavaksi sisälle maljakkoon. Minulla oli kerran ja koko asunto oli tuoksun vallassa. Tuli ihan huono olo. :(

tinka kirjoitti...

Anu,
minun nenään tuoki jo haisi aika vaffasti :)

Vuosia sitte toin sisälle äitin kukkapenkistä oransseja liljoja; jessus, että ne lensi tovin päästä pihalle hajunsa takia :D