Tänään oli nostettava ompelukone kaapista pöydälle ja lyhennettävä miehen housut.
Työlästä, vaikka en tarvitse kuin siksakkia ja suoraa,
mutta se lyhennys ja saksiminen.
Aina yhtä summamutikkaa.
4.10.2009
Pakon edessä
Tänään oli nostettava ompelukone kaapista pöydälle ja lyhennettävä miehen housut.
Työlästä, vaikka en tarvitse kuin siksakkia ja suoraa,
mutta se lyhennys ja saksiminen.
Aina yhtä summamutikkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Hiki on otsalla ja kädet vispaa kuin kauhukuvissa pelkästä ajatuksestakin. Koneella ompeleminen on yhtä hel**ttiä minulle! Käsin olisin ommellut lahkeet.
Mullakin olis yhdet housut lyhennettävänä, apua!
Saan allergiaa jo pelkän ompelukoneen ajattelemisesta. Hermot palaa ihan välittömästi kun yritän tehdä sillä jotain (yleensä parissa sekunnissa joku tarjoutuu tekemään sen homman mun puolesta kun ei jaksa kuunnella mun huutoa). Aikoinaan lyhensin housut nitojan avulla näppärästi :D.
Voi, miten kannustavia viestejä! Kiitos :D En ole yksin tämän kädettömyyteni kans, heh.
Anu,
olen sen verran laiska, että en edes alkanu tuohon käsinharsimiseen.
Huonoa tuuria vaan se, että miehellä meni lyhyen ajan sisällä kaksista farkuista vetoketjut, joten kumpiko oli pienempi paha; korjata/uusia vetskari vai lyhentää uudet farkut. Niin.
Invis,
voin lainata konetta, tuu tänne ite ompeleen ;)
Hanna,
mieki kyllä nykyään (kun ei äiti ole lähimailla lyhentämässä/ompelemassa) mielummin maksan lyhennyspalvelusta, ko kruppaan ite, mutta nyt vaan oli akuutti tilanne. Oli pakko kokeilla. Miehelle ne ompelukset onneksi kelpaa.
Tarjous houkuttelee... :-) Apua, osaisinkohan koneilla....
Invis,
kokeilemalla se selviää. Pidetään ompeluseurat joku päivä, jahka tässä tolkku tulee näistä päivistä ja illoista, ok?
Lähetä kommentti