Pelastin liljanoksan viime viikonloppuna kuihtuneiden joukosta. Tänäänkin se vielä sinnitteli mökin terassilla ja
kaatui vasta silmien edessä isomman tuulenpuuskan alla.
Syksyn tuntua oli jo ilmassa.
4.8.2010
Sitkeä
Pelastin liljanoksan viime viikonloppuna kuihtuneiden joukosta. Tänäänkin se vielä sinnitteli mökin terassilla ja
kaatui vasta silmien edessä isomman tuulenpuuskan alla.
Syksyn tuntua oli jo ilmassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Oi kun kauniin värinen. Juuri tuollaisia mäkin odotin omaan ruukkuuni, mutta pah, kaikki oli valkoisia. :(
Ihanan värinen lilja,minullakin on tuolla etupihalla liljoja,niissä silmä lepää.:)Käyppäs tsekkaa blogiani,sieltä löytyy kuvia liljoista!
Sea,
no, höh. Tasan ei käy hyvä tuuri. Mie taas hetkittäin haaveilen valkosista kukista enemmänki sinne tontille; valkosia liljoja, samanen valkea syysleimu, lumipalloheisi ja mitä kaikkea...
Tansku,
liljat on kyllä näyttäviä, mutten niitten hajusta oikein piittaa. Siksi vaasiki on pihalla.
Okei, miepä tuun piipahtaan nyt just :)
Hhhmmm.... Onkohan tuo se liljalajike, jossa on hyvin hyvin voimakas tuoksu..? Yhdessä vaaleanpunaisessa nimittäin on huumaavan ihana tuoksu, mutta se on samalla niin voimakas ettei sitä suositella tuotavaksi sisälle maljakkoon. Minulla oli kerran ja koko asunto oli tuoksun vallassa. Tuli ihan huono olo. :(
Anu,
minun nenään tuoki jo haisi aika vaffasti :)
Vuosia sitte toin sisälle äitin kukkapenkistä oransseja liljoja; jessus, että ne lensi tovin päästä pihalle hajunsa takia :D
Lähetä kommentti