Monen vuoden tauon jälkeen menin metsään miehen perässä. Oma suuntavaistoni kun on olematon. Mustikoita, puolukoita, tatteja - kaikkea muuta siellä oli, paitsi niitä keltaisia sieniä, mitä mies haki. Kokemus sinänsä tuokin reissu.
7 kommenttia:
Anu
kirjoitti...
Sanasta sanaan voisin kirjoittaa saman eli vuosien tauon jälkeen menin miehen perässä etsimään niitä keltaisia sieniä. Kaikkea muuta oli muttei niitä! ;D Niin ja suuntavaistoni on olematon!
Mä olisin ottanut edes tatteja ja kokeillut niitä. Kanttarelli on tuttu ja tosi herkku, mutta joskus olisi kiva maistaa muitakin sieniä. Tarttis vaan sen metsän. :D
Nyt menee ihan täysin asian ohi tää, mut sanamuunnoshuvitin pari päivää sitten itteeni siun blogin nimellä. Jos tää ois jonkun luonnonsuojelijalintubongarin blogi, niin nimi ois Avitettu kurki.
Anu, että pitikin sattua :) Ens viikonloppuna uusi yritys, vai mitä?
Sea, täytyy sanoa, että mulle tatti on tatti on tatti. Eli en erota, mikä tatti on kyseessä, ristikoissakin ne on "aina" vaan tatteja = sieniä.
Mutta koska mies ei niihin kajonnu, niin en miekään; kun en kerta tunnista varmaksi syötäväksi sieneksi. Luotan siihen, että mies tunnistaa hakemansa sienen ja valmistaa sen alusta loppuun.
Täällähän on mettä ihan lähellä, älä yhtään yritä ;)
Tepo, ;D voit uskoa, että jos käyttäisin eräitäkin kuvaavia sanoja, kuten *reps* ja LOL, ne vähintäänkin tulis tähän.
Oikeasti hörähin ääneen nauramaan, kun luin tuon. Enpä oo ite keksinykään, tietenkään.
Bella, hih, kiitos! Mikään muu otsikko ei voinu tulla kyseeseen aiheen tiimoilta :)
Anu, älä muuta sano! Ihan paras heitto ja oivallus pitkään aikaan :D
Onhan täällä Hervannassa mettää joo, mutta enpä kehtaa lähteä rämpimään kun sieltä on kuitenkin kaikki putsattu. Vaikea muutenkin lähteä etsimään kun ei yhtään tiedä millaista metsää on missäkin, sienet kun ei kaikkialla viihdy. Auto jos olisi niin voisi harkita löytöretkiä, mutta bussilla ei pitkälle pötkitä. :(
Arjen kuvausta - harmaata tai väritettyä.
Tavoitteena kuva päivässä, vaikka vain räpsäys. Kameroin tai kännykkäkameralla. Nykyisin ehkä vain satunnaisesti.
7 kommenttia:
Sanasta sanaan voisin kirjoittaa saman eli vuosien tauon jälkeen menin miehen perässä etsimään niitä keltaisia sieniä. Kaikkea muuta oli muttei niitä! ;D
Niin ja suuntavaistoni on olematon!
Mä olisin ottanut edes tatteja ja kokeillut niitä. Kanttarelli on tuttu ja tosi herkku, mutta joskus olisi kiva maistaa muitakin sieniä. Tarttis vaan sen metsän. :D
Nyt menee ihan täysin asian ohi tää, mut sanamuunnoshuvitin pari päivää sitten itteeni siun blogin nimellä. Jos tää ois jonkun luonnonsuojelijalintubongarin blogi, niin nimi ois Avitettu kurki.
Oon kyllä hauska. Ei voi mitään.
Ihana otsikko! Tarjosi oivaltamisen iloa. :)
-bella
Avitettu kurki! Hih!
Voi Tepo. ;DD
Anu,
että pitikin sattua :)
Ens viikonloppuna uusi yritys, vai mitä?
Sea,
täytyy sanoa, että mulle tatti on tatti on tatti. Eli en erota, mikä tatti on kyseessä, ristikoissakin ne on "aina" vaan tatteja = sieniä.
Mutta koska mies ei niihin kajonnu, niin en miekään; kun en kerta tunnista varmaksi syötäväksi sieneksi. Luotan siihen, että mies tunnistaa hakemansa sienen ja valmistaa sen alusta loppuun.
Täällähän on mettä ihan lähellä, älä yhtään yritä ;)
Tepo, ;D
voit uskoa, että jos käyttäisin eräitäkin kuvaavia sanoja, kuten *reps* ja LOL, ne vähintäänkin tulis tähän.
Oikeasti hörähin ääneen nauramaan, kun luin tuon. Enpä oo ite keksinykään, tietenkään.
Bella,
hih, kiitos! Mikään muu otsikko ei voinu tulla kyseeseen aiheen tiimoilta :)
Anu,
älä muuta sano!
Ihan paras heitto ja oivallus pitkään aikaan :D
Onhan täällä Hervannassa mettää joo, mutta enpä kehtaa lähteä rämpimään kun sieltä on kuitenkin kaikki putsattu. Vaikea muutenkin lähteä etsimään kun ei yhtään tiedä millaista metsää on missäkin, sienet kun ei kaikkialla viihdy. Auto jos olisi niin voisi harkita löytöretkiä, mutta bussilla ei pitkälle pötkitä. :(
Lähetä kommentti