Sekoan sukkiini ja kameran hihnaan melkein joka kerta, kun näen mökillä perhosten lentelevän.
Vielä ei ole se aika, että voisin vain pötkötellä nurmikon tuntumassa
ja odotella kärsivällisesti kuvausvalmiina.
ja odotella kärsivällisesti kuvausvalmiina.
4 kommenttia:
Perhosten kanssa menee hermo. Ne on sellaisia adhd-tapauksia, että kuvaaminen on liki mahdotonta. Mikä ei tietysti koskaan ole minuakaan estänyt yrittämästä. :)
Kirsikka,
siepä sen sanoit! Niin totta :)
Mutta yrittää tosiaan kannattaa ja pitää, joskus voi vielä onnistua.
Siitä syystä myös tykkään muutamista voikukista pihalla; jotain laskeutumispintaa, kun muuten tuo kukkameri on vielä tällä hetkellä aika niukka.
Mutta josks koittaa sekin aika, kun voi/jaksaa/haluaa köllötellä- odotella ja odotella lisää,että ne addi-perhoset tulevat luokse.
Kaik ajallansa :-)
Aurinkoa.
vintti
Vintti,
kyllä! Joskus :) mutta ei ihan lähiaikoina. Hommia on sevverta paljon..
Lähetä kommentti